Historia
Hautajärven alueen historiaa käsitellään kirjassa ”98995 Kylä napapiirillä, 200 vuotta Hautajärven kylän elämää”. Kirja on kattava kuvaus kylän synnystä ja kehityksestä sekä sukujen historiasta. Kuten kirjan esipuheessakin sanotaan, se on kylähistoria kyläyhteisön näkökulmasta, suurten tapahtumien merkitys pienelle kylälle sekä muistoja vanhoille ja kokemuksia nuorille.
Tässä kuitenkin lyhyt tiivistelmä esihistoriasta ja alueen maastosta sekä eri kyläalueiden ensimmäisistä asuttajista.
Esihistoriaa
Hautajärven alueelta ei ole löytynyt erikoisen arvokkaita muinaislöydön paikkoja, mutta kolme muinaislöytöä on kuitenkin tältä alueelta rekisteröity. Valtakunnallisesti nämä on merkitty muinaisjäännöskohteina Sallan osalta seuraavasti (muinaislöytökartan numero / esineen inventointinumero):
52 / 84. Hautajärvi Nivala, kvartsia (KM 26596)
53 / 96. Oulankajoki Metsäjärvi, kvartsia (KM 26600)
115 / 54. Oulanka Savilamminniemi, kaiverruksia ns. Granrothin petäjässä. Petäjärungon 1,6 m korkea tyvi, jossa on useita kaiverruksia; yläosassa olevassa pilkassa on mm. vuosiluku 1755. Nykyisin esinettä säilytetään Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museossa.
Korkeussuhteet ja pinnanmuodot
Korkeussuhteiltaan alue kuuluu Kuusamon ylänköön, joka on osa halki Itä-Suomen kulkevaa Karjalan ja Kainuun liuskejaksoa seuraavaa Maanselkää. Maanpinnan korkeus on varsin loivapiirteinen ja vaihtelee merenpinnasta keskimäärin 200-240 metriä. Niemelän kylän länsipuolella olevan Palotunturin korkeus on 467 m, Pahtovaara on 330 m, Halivaara ja Tahkovaara 300 m.
Oulankajoen ja Savinajoen kanjonit poikkeavat selvästi ympäristöstään: kun Kuusamo – Sallan ylänköalue on kokonaisuudessaan
yli 200 m merenpinnan yläpuolella, ovat jokikanjonit 50-80 m tämän tason alapuolella.
Etelässä virtaa Oulankajoki, itäkoillisessa Savinajoki ja keskellä Koutajoki, joka yhtyy Savinajokeen Viksjärvessä ja luovuttaa vetensä Oulankajokeen Savilammella. Hautajärvi on nimensä mukaisesti ”haudassa”; huomattavasti ympäröivän maastokorkeuden alapuolella.
Maaperä
Jääkauden aikana mannerjää liikkui alueen yli länsiluoteesta itäkaakkoon. Tuona aikana jääkautta vanhemmat irtaimet kerrokset sekoittuivat mannerjään kallioperästä irrottaman aineksen kanssa ja näin syntyi alueen yleisin kivennäismaalaji moreeni. Se peittää vaihtelevan paksuisena kerroksena vaarojen rinteitä ja laaksoja, yleensä se on verraten ohut ja niinpä alueella onkin useita kalliopaljastumia.
Suot
Alueen suot kuuluvat Peräpohjolan aapasuovyöhykkeeseen. Suurin yhtenäinen suoalue on Savinajoen itäpuolella Oulangan kansallispuiston pohjoisosassa. Maastollisesti alueen itäpuolella on soita huomattavasti enemmän kuin sen länsipuolella.
Suot ovat avosoita, joiden keskusta on reunojaan alempana. Niille on luonteenomaista märkien rimpien ja niiden välisten jänteiden selvä vaihtelu.
Kallioperä
Kallioperältään alue kuuluu taka-Kainuun liuskejaksoon, joka muodostaa kolmiomaisen altaan Kuusamon ja Hautajärven kohdalla. Liuskejakson jäännökset edustavat n. 1800 miljoonaa vuotta sitten alueella olleen karjalaisen poimuvuoriston juuria ja lepäävät
itseään noin 1000 milj. vuotta vanhemmalla Itä-Suomen graniittigneissin muodostamalla alustalla. Kivilajit ovat pääosiltaan kvartsiitti, kiilleliuske, dolomiitti ja metabasiitti.
Asutus
Kuusamon Alakitkalta asumaan Hautajärvelle
Kuusamon Alakitkalla vaikutti 1600-luvun lopulla Kurtin suku, jonka vanhin tunnettu edustaja
ja kantaisä oli Henrik Kurtti. Henrik ja hänen toinen vaimonsa Elin Eskelintytär Heiskanen
vihittiin v. 1690.
Henrikin ja Elinin kolmas lapsi Jaakko, joka jäi asumaan Alakitkan Kurtinvaaraan, avioitui
ensimmäisen kerran v. 1740 Dorde Simontytär Määtän kanssa, jolloin he alkoivat käyttää
Kilpivaara-sukunimeä. Heidän ensimmäinen lapsensa Sakari Jaakonpoika Kilpivaara syntyi
27.4.1741.
Vuonna 1764 Sakari Jaakonpoika avioitui leski Elin Heikintytär Ruokamon (o.s. Pernu) kanssa.
Elinillä oli aikaisemmasta aviostaan poika Johan, joka oli jäänyt isästään orvoksi jo puolitoista-
vuotiaana. Tämä kolmihenkinen perhe muutti v. 1765 paikkeilla uudelle kotipaikalle kolme-
kymmentä kilometriä Kurtinvaarasta pohjoiseen.
Näin oli Hautajärven kylä saanut ensimmäiset asukkaansa; kylän perustajana Sakari Jaakon-
poika Kilpivaara. Tämä uusi kotipaikka sijaitsi Hautajärven ja Halijärven välisellä mäellä, paikkaa
kutsutaan nykyisin ”Junnulan mäeksi”. Perustaessaan asuinsijan tänne Sakarin perhe otti
sukunimekseen Hautajärvi.
Hautajärvi-suvun kantaisä ja –äiti tulivat perheen mukana tulleesta Johan Johaninpoika
Hautajärvestä ja hänen vaimostaan Kaisa Ollintytär Maaningasta.
Ensimmäisten asukkaiden muistomerkki
”Junnulan mäellä”
Kallungin Kuhmitsan suvusta Niemelän uudisasukas
Antti Ollinpoika Kallungin perheen nuorin lapsi Lauri Antinpoika (s. 1735) avioitui v. 1759 kuusamolaisen Valpuri Heikintytär Lämsän kanssa ja muutti 1760-70 vaiheilla nykyisen Niemelän kylän paikalle. Asuinpaikan nimestä johtuen he ottivat sukunimekseen Niemelä.
Pyyniemen asuttaminen
Savinajoen rannalla olevaa Pyyniemeä katseli asutusmielessä v. 1863 syntynyt Hannu Tuomaanpoika Mukkala, ”Mukka-Hannu”. Hän avioitui Kreeta Sofia Antitytär Viitalan kanssa ja he rakensivat pienen mökin Pyyniemeen 1880-luvulla.
Asumaan Levusjärven rannalle
Vuoden 1910 paikkeilla muuttivat uudisasukkaat Levusjärven kruununtilan maalle. Veljekset Juho Erkki ja Iisakki Iisakinpojat Hautajärvi rakensivat molemmat asunnon ja laittoivat poikiaan uudisasukkaiksi.
Sodan jälkeen evakot korpeen asumaan
Moskovan välirauhansopimuksessa 1944 Sallan kunta menetti 48,7% pinta-alastaan Neuvostoliitolle. Koko Sallan siirtoväki asutettiin kunnan jäljelle jääneeseen osaan erikoisen Sallan ja Kuusamon kuntien maanhankintalain mukaan. Laki oli luonteeltaan korvauslaki, jonka perusteella muodostettiin vastiketiloja korvauksena maata omistaneelle väestölle.
Kotinsa ja maansa menettäneet Sovakylän asukkaat asutettiin Hautajärven kylän ympäristöön. Sovalaiset asutettiin kolmelle alueelle: Isoviita–Vantturimpi, Kukasviita ja Oulanka. Näiden vastiketilojen rakentamisella oli kiire; asuihan sallalainen väestö poltettujen kotiensa raunioilla kuka maan alla kuka maan päällä tilapäisissä hökkeleissä. Rakennukset pystytti omistaja itse. Miehet, naiset ja lapset yrittivät armottomasti. Vuonna 1947 alkanut työurakka oli valmis 1949. Yhteensä näitä vastiketiloja rakennettiin 34.
Rintamamiehille luvattua maata Urriaavalta
Jo jatkosodan aikana vuonna –44 luvattiin maattomille rintamamiehille, sotainvalideille ja sotaleskille omaa maata. Suomen valtion tuli pysyä sanoissaan. Vasta 1954 tulivat ensimmäiset raivaajat Urriaavan alavaan ja suoperäiseen erämaahan. Urriaavan rämeille, noin 5 km päähän Hautajärven kylästä, muodostui vähitellen 18 tilan oma joskin hajallaan oleva kyläyhteisö.
******************************************************************
Urpo Hautajärven muistelmia voi käydä lukemassa seuraavista linkeistä:
Muistelmat 1
(http://kuolajarvenkyla.nettisivu.org/muita-historiallisia-kertomuksia-sallasta/urpo-hautajarvi-sisaoppilaitoksessa-pernion-stromman-kartanossa/)
Saksalaisten lahjoittama raha-arkku ja sen kohtalo
(http://kuolajarvenkyla.nettisivu.org/muita-historiallisia-kertomuksia-sallasta/saksalaisten-lahjoittama-raha-arkku-ja-sen-kohtalo/)
Mikko Lemmetin video “Partisaanien uhrien muistomerkin paljastusvideo Hautajärveltä 15.7.1992″
(https://youtu.be/f_TzOEH4vWU)
